Vuos vierähti ihan super nopeesti, vaikka kerkesinkin oppimaan, tekemään ja näkemään sikana asioita. Lähtisin vaikka heti takas jos ois mahis.
Mun host perhe on/oli tosi ihana erimielisyyksistä huolimatta. Siihen kuuluu host vanhemmat, sisko ja kaksi koiraa.
Perheen merkitys lattareissa on ihan toisella levelillä. Mun host isän puolelta suku on tosi läheinen mun hostien kanssa. Kokoonnuttiin joka lauantai puolen päivän jälkeen isovanhempien luo kahville, jonka jälkeen vasta nähtiin kavereita tai tehtiin muita juttuja.
Tulin host siskon kanssa tosi hyvin toimeen ja tehtiin tosi paljon kaikkee yhessä ja tutustuin hänen kavereihin kanssa. Hän on kans ihan super fudis fani, varsinkin Real Madridin ja Heredianon, joka on mun hostien kaupungin oma joukkue ja voittanut useita Costa Rican mestaruuksia.
Host äiti on niin lattarimama kun voi vaan olla.. pu-he ei lo-pu kos-kaan, joka toisaalta oli ihan hyvä asia (alkuun) espanjan oppimisen kannalta. Hän opiskelee, mutta ei tee töitä, joten hän pääosin aina siivoili ja laitto ruokaa. Oli ihanaa tulla koulusta kotiin, kun eteen tuotiin valmis ruoka-annos.
Hän tutustutti mut naapuuston muihin mammoihin ja aina, kun hän esitteli mut, hän sanoi
''Tässä on mun suomalainen tytär Timja ja se syö kaikkea''.
Host isä puolestaan on vähän vakavampi ja hiljaisempi. Aluksi mua oikeestaan pelotti kysyä häneltä mitään. Mutta kyllä hänkin lämpesi ajan kuluttua ja alkoi puhumaan munkin seurassa enemmän.
Mutta sen huomas, että perhe oli hälle aina etusijalla ja halus kaikille vaan hyvää.
Sain myös ihan sikana kavereita. En ees vuoden alussa kuvitellut saavani lähellekkään niin paljon. Ihmiset koulussa oli tosi ystävällisiä ja halus heti auttaa ja tutustua muhun. Ei tarvinnut ovia avata tai kynää nostaa lattialta, kun oli aina joku innokas tekemässä sen mulle. Suurin osa pojista on tosi herrasmiehiä, joka johtuu osittain kulttuuristakin. Kun taas tyttöjä on vähän vaikeampi lähestyä jos on ite tyttö, koska ne on usein tosi mustasukkasii ja juoruilee paljon. Kannattaa kattoo vähän kelle luottaa mitäkin tietoa. Mut jotkut tytöt taas on tosi sulosia ja haluu kans tutustua!
Oon tosi ilonen, että löysin monii hyvii kavereita, joiden kanssa juttelen vieläkin melkeen joka päivä. On jo ikäväki kaikkia.
Koulu oli tosi iso osa mun vuotta! Sain sieltä suurimman osan mun kavereista ja niiden kautta tutustuin muihin. Koulun avulla opin espanjankin nopeammin.
Koulutuksen taso on huomattavasti alempana, kuin täällä Suomessa. En saanut hyväksi luettua oikeastaan mitään, paitsi no espanjan tietenki.
Costa Rican luonto on jotain niin kaunista! Voisin viettää vaikka koko elämän kierrellessä eri rantoja siellä. Ticot eli costa ricalaiset ovatkin tosi ylpeitä omasta maastaan, voit kuulla missä tahansa heidän kehuvan omia nähtävyyksiä ja kuinka Costa Rica on yksi maailman onnellisimmista maista. Joka on suurimmaksi osaksi totta, kaikki ovat niin positiivisia ja avoimia.
Mut vaikka Costa Rica onkin niin upee paikka, kuin se onkin, on siellä omat huonot puolensa myös. Esimerkkinä niistä on maan vaarallisuus. Toki jotkut paikat/kaupungit ovat turvallisempia kuin toiset, mutta on yleisesti oltava vähän varovainen, varsinkin jos on naispuolinen. Huumerikollisuus on niin suuri, että jokaisesta provinssista löytää omat ''slumminsa''. Taskuvarkaus on myös tosi yleistä ja julkisilla paikoilla tai rannoilla, tavaroitaan ei kannatajättää yksin edes hetkeksi. Naisena oleminen tuo myös omat huonot puolensa; sulle huudellaan ja vihelellään kaduilla ja ohimenevistä ajoneuvoista (Eli jos menet kaupungille kiertelemää, älä laita lyhyitä vaatteita. Kokemuksesta puhun). Naisia myös seksuaalisesti hyväksikäytetään paljon.
Mut älkää kuitenkaan säikähtäkö, mulle ei esimerkiksi käynyt vuoden aikana mitään. Pitää vain olla tietoinen asioiden laidasta ja elää sen mukaan, niin kaikki hyvin!
Paikalliset perheet ovat joskus jopa liian peloissaan kaikesta. Mullekkiin annettiin välillä ihan överit kotiintuloajat, vaikka yritin kuinka saada hostit tajuamaan, että osaan pitää itsestäni huolen. Jos osaat tunnistaa paikat, minne ei kannata mennä, niin uskon, että kaikki sujuu hyvin.
Ihan toisenlaiseen kulttuuriin kannattaa myös varautua. Suomessa suurimmalla osalla lapsista on tosi vapaata ja saa mennä miten haluaa. Costa Ricassa lapsilla on kotiintuloajat, kaikilla tytöillä ainakin ja sitä jatkuu niin kauan, kun asuu kotona. Mun host sisko esimerkiksi on 21 vuotias, kohta 22 ja vanhemmat antaa hänellekkin aina kotiintuloajat.
Perheen isä on usein se perheen ''pomo''. Se, joka päättää perheen asioista ja menoista. Välillä munkin hostperheellä oli semmosia sääntöjä, että en niitä saanut suodatettua koko vuoden aikana. Mun piti esim. kysyä aina host isältä, jos halusin mennä viikonloppusin illanviettoon, pelkkä host äitin suostumus ei riittänyt. Mutta tääkin kaikki riippuu kokonaan perheestä. Jos oot tuonut kavereita näytille ja sun vanhemmat tykkää niistä ja pitää niitä ''hyvin kouluttautuneina'' (Niin on yleensä tapana sanoa hyväkäytöksisestä ihmisestä), niin sulle annteaan helpommin lupa lähteä ulos ja olla pidempään.
